Usein Kysyttyä Ilmakivääreistä

Pelkkä toimintatapa ei tee ilma-aseesta hyvää tai huonoa. Hyvä tai huono ase voidaan valmistaa näillä kaikilla toimintatavoilla. Kaikissa toimintamuodoissa on myös omat hyvät puolensa. Alla luetellut ominaisuudet eivät siis koske kaikkia asemalleja, vaan kyseisen ryhmän tyypillistä edustajaa.
Perinteinen ”mökki-ilmakivääri” on useimmiten jousimäntätoiminen. Ne ovat tyypillisesti edullisimpia hinnoiltaan ja kohtuullisen toimintavarmoja, eikä niiden kanssa tarvitse huolehtia hiilidioksidikapseleiden tai paineilman loppumisesta. Jousimännän liike aiheuttaa kuitenkin edestakaista rekyyliä, joka vähentää käytännön tarkkuutta ja tehokkaammissa versioissa saattaa hajottaa väärin valitun tähtäinkiikarin.
Hiilidioksidikapseleilla toimivat (Co2-toiminen) ilma-aseet mahdollistavat nopeat perättäiset laukaisut, puoliautomaattiaseen tapaan vain liipaisimesta painamalla. Co2-toimiset ilma-aseet ovat kuitenkin usein tehoiltaan, tarkkuudeltaan ja luodin lähtönopeuksiltaan heikoimpia. Nämä aseet sopivat parhaiten niin sanottuun terapia-ammuntaan.
Painesäiliötoiminen eli pneumaattinen esitäytetty ilma-ase on käytännössä rekyylitön ja mahdollistaa näin paremman tarkkuuden suhteessa aseen tehoon. Paineilmatoiminen kivääri vaatii säiliön tankkausta varten käsipumpun sukelluspullon. Tekniikasta ja varusteista johtuen nämä aseet ovat yleensä niitä tarkimpia, tehokkaimpia ja myös arvokkaimpia.
Kalleimpiin aseisiin on saatavissa monia hienouksia, kuten sähköinen laukaisulaite tai piipun suupaineen ohjuri, ja niitä voidaan helposti viritellä yksilöllisiksi käyttäjän tarpeiden mukaisesti.

Lähtökohtaisesti kiinteä piippu on tarkempi kuin taittuva. Asetta taitettaessa piippu ei joka kerta palaudu aivan täsmälleen samalle paikalle, aseen kuluessa ongelman laajuus usein kasvaa. Jos aiot käyttää ainoastaan avotähtäimiä, jotka ovat tyyppillisesti kiinni itse piipussa, ei ongelmaa ole. Kiikaritähtäimen kanssa epätarkasti lukittuva piippu usein paljastuu. Halvoissa markettien ilma-aseissa ongelman saattaa joskus havaita jo ihan silmämääräisestikin. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään merkittävä ongelma nykyaikaisessa laadukkaammassa kiväärissä. Useimmiten ampujan taidot ja laukaisukoneiston toiminta ovat huomattavasti suurempia tekijöitä parempaa tarkkuutta haettaessa.

Luodin sopivuuteen vaikuttavat eniten käyttötarkoitus, ampumamatka ja lähtönopeus. Yleisin luoti on tiimalasin muotoinen kokolyijyluoti tai Co2-toimisissa usein lyijy- tai teräskuula. Kovalyijyseoksesta valmistetut luodit kestävät paremmin suuria lähtönopeuksia. Pitkän matkan tarkkuusammuntaan on tarjolla korkeamman ballistisen kertoimen omaavia luoteja.
Luoteja on kovakärkisiä ja osumasta laajenevia, riippuen siitä halutaanko enemmän iskutehoa vai läpäisyä. Täysin hupiammuntaan on olemassa uudelleenkäytettäviä ns. tupsuluoteja, eli metallipiikki langoista tehdyllä pyrstötupsulla.
Myös asekohtaisia eroja on luotien tarkkuudessa, joten kokeilemalla löydät parhaiten juuri omassa aseessasi toimivan luodin. Äärimmilleen viety osumatarkkuus vaatii luotien hellävaraisen pesun astianpesuaineella ja huolellisen kuivaamisen. Tämän jälkeen suoritetaan tarkka lajittelu (ruuti)vaakaa apuna käyttäen painon mukaan eri säilytysrasioihin. Tavallisen harrastajan ei tosin tällaisista ”hienosteluista” tarvitse välittää.
Jokaisen painoluokan luoteja varten ase kohdistetaan erikseen. Omaan aseeseesi valikoiduilla, samanpainoisilla luodeilla voit nostaa osumatarkkuutesi aivan uudelle tasolle.

Paras kaliiperi on täysin kiinni käyttötarkoituksesta sekä omista henkilökohtaisista mieltymyksistä. Yleisesti ottaen saman tehoisessa suurempikaliiperisessa aseessa on pienempi luodin lähtönopeus, mutta se säilyttää paremmin iskuenergiansa. Vastaavasti pienemmän kaliiperin luoti lentää tiettyyn pisteeseen asti suoremmalla lentoradalla pidemmälle, mutta tuuli ja vaikkapa törmäys heinänkorteen muuttavat lentorataa enemmän kuin isompikaliiperinen ja painavampi luoti. Kaliiperi kannattaa mitoittaa aseen tehojen mukaan, eikä äänennopeuden rajaa kannata turhaan ylittää. Yli äänennopeutta kulkeva luoti aiheuttaa ns. yliäänipamauksen ja tarkkuus tippuu dramaattisesti luodin läpäistessä äänivallin, nopeuden taas pudotessa äänennopeuden alapuolelle.

Ilmakiväärillä ammutaan tyypillisesti 10-50 metrin matkalta. Kilpaa ilmakiväärillä ammutaan 10 metrin matkalta, mutta tehokkaammilla ilma-aseilla voit ampua jopa sataan metriin. Tähtäimen kohdistus aloitetaan kuitenkin siltä matkalta, jolta luodit alkavat osua tauluun tai sen taustaan. Joskus kohdistus on aloitettava hyvinkin läheltä. Tärkeää on ampua hyvältä tuelta, esimerkiksi hiekkasäkin tai aseliikkeissä myytävän ampumatukipussin päältä. Hiekkasäkin valmistat erittäin helposti, jos ompeluhommat ovat yhtään tuttuja, vaikka vanhojen farkkujen punteista ja hiekkalaatikkohiekasta.
Ammu kolmen tai viiden laukauksen kasa. Jos ase ja ampumataitosi ovat kunnossa, niin osumien pitäisi olla tuelta ammuttuna tiiviissä rykelmässä. Yksittäisillä harhaosumilla ei ole merkitystä. Mittaa osumakasan keskipisteestä matka tähtäyspisteeseen.
Säädä tähtäimiä matkaa vastaavat napsut tarvittaessa ylös/alas tai sivuille. Yleensä säädettäväsuurennoksisissa kiikaritähtäimissä kannattaa käyttää suurinta mahdollista suurennosta. Kun saat kohdistuksen halutulla matkalla (esimerkiksi 25 m) kuntoon, ammu kokeeksi myös 10 m ja 50 m matkoilta. Näin saat selville luodin lentoradan kaarevuuden ja voit halutessasi tehdä tarvittavat säädöt pidemmille ja lyhyemmille matkoille ja palauttaa ne helposti takaisin.

Tarkat osumat eivät tule sattumalta, vaan hyvällä tekniikalla ja ahkeralla harjoittelulla. Tärkeintä on kiinnittää huomiota ampuma-asentoon, tähtäykseen ja laukaisuun. Oikea asento riippuu paljon tilanteesta ja käytetystä aseesta. Kaikissa tapauksissa on kuitenkin hyvä ottaa rauhallinen jännittämätön, jämäkkä asento ja huolehtia kuitenkin käsien ja hartialinjan rentoudesta. Tärkeintä että tunnet olosi mukavaksi ja kotoisaksi.

Jos mahdollista, niin pidä molemmat silmät auki. Toisen silmän kiinni pitäminen rasittaa myös avointa silmää. Vain etusormen kärjen ja ensimmäisen nivelen välinen osuus koskee liipaisinta. Laukaisu tapahtuu puristamalla hallitusti ja tasaisesti, kunnes ase laukeaa. Laukaisuhetkellä pidätetään hengitystä tai puhalletaan hiljalleen ulos. Puristus aloitetaan, kun tähtäinkuva paranee eli tähtäin on juuri saavuttamassa napakympin.
Harjoittelua ei kannata aloittaa heti vaikeimman kautta. Parasta on aloittaa istuen ja ampumatukea käyttäen. Näin pääset helpoimmin oppimaan tärkeimmät perusasiat eli tähtäyksen ja laukaisun. Lisäksi parempi osumatarkkuus kannustaa harjoittelun jatkamiseen.

Jousitoimisella ilma-aseella ammuttaessa erityistä huomiota täytyy kiinnittää siihen, että ampuma-asento ja ote aseesta olisi aina samanlainen. Vaikka ase aina laukauksessa tärähtääkin, etkä sille mitään mahda, voit minimoida tästä aiheutuvan tarkkuuden heikkenemisen sillä, että ase tärähtäisi aina mahdollisimman samalla tavalla.